Minttumaari

Äiti täytti vuosia jo syyskuussa. Samoihin aikoihin olin pohjoisessa asuttamassa mummolaa ja samoihin aikoihin myös tapasin Mr Maajussini. Niinpä tämä synttärilahjaksi suunniteltu huivi makoili pitkän aikaa milloin missäkin, odottamassa valmistumistaan joka ei meinannut millään koittaa. Synttärit tulivat ja menivät ja kotiin lähti vain kortti.

Joulukuussa koitti hääpäivä ja sitten jo joulukin. Kiirehän siinä tuli, kun päätin että valmista on saatava. Pari yötä ennen aattoa huivi oli pingottumassa ja sitten aatonaattona jo paketissa. Hyvin meni.

Minttumaari

Lanka: Drops Lace (61g)

Puikot: 3,5mm 100cm pyöröt

Koko: Aika iso

 

(Loppuun vielä pakollinen söpöilykuva:)

Merenkulkija vol. 4

Taas vanhaa tuttua miestensukkaa. Kolmosista ei olekaan kuvaa, kun ne kiireen vilkkaa matkasivat Taivalkoskelle mukanani, mutta tässä tulevat nro 4:

Merenkulkija

Koko: n. 44-45

Puikot: sukkapuikot 3mm

Lanka: Seiskaveikka (144g)

Koon kanssa meinasi tulla ongelmia, mutta itselleni muistiinpanona; kudoin kantapäästä 57 kierrosta ennen kavennuksien aloittamista. Kärkikavennukset taas erilaiset kuin ohjeessa, tuttuun tapaan!

Kaunista joulua!

Hyvää joulua ja mahtavaa uutta vuotta 2015!

Melko hiljaiseksi muuttui tämäkin blogi ja jouluntoivotuksetkin saivat tuekseen siskon tekemät virkkaukset. Melko noloa. Mutta palataan niihin käsityöjoululahjoihin myöhemmin!

Pohjoisesta tullut ja sinne menevä

Vietinpä kaksi kuukautta taas pohjoisessa alkuvuoden tapaan, harjoittelussa nytkin. Käsitöitä aloitin ja tein, mutta kahden ensimmäisen viikon jälkeen sain käsiini jotain paljon parempaa; toisen, rakastavan ihmisen. Sittenpä harjoittelu jäikin ajatuksissa toiseksi, kun meinasi ihastus vallata täysin tämän tytön pään. Ja pohjoinen. Ja niinhän ne valtasivatkin.

Mun uudet kaverit, joiden elämään tutustumiseen paljon kiteytyykin.

Mutta en valita, vaikka hetkittäin Pohjoisen ja meitsin välissä onkin yli 720km. Mutta onneksi se ei haittaa mitään, kun ihminen puhuu ja kuuntelee ja auto kulkee.

Ja nyt joulua kohden ihan oikeasti lupaan välillä keskittyä hieman käsitöihinkin!

Hovineidot

Etsiskelin sukkainnostuksissani seiskaveikalle sopivaa mallia. Halusin jotain muuta kuin ihan perussukkaa ja langan puutteessa purin jo joskus puoli vuotta aikaisemmin aloittamani raitasukan. Siitä siis kerä ketunoranssia veljestä!

Hovineito

Lanka: Novita seiskaveikka (106g)

Puikot: Sukkapuikot 3mm

Hovineito vaikutti mukavan herkältä mallilta, joten päädyin siihen. Ensimmäisen sukan sain valmiiksi ihan hyvin, mutta toinen tökki ja pahasti; laskin väärin rivejä ja katsoin vääriä kaavoja. Siinä purkaessani ja uudestaan tehdessäni jo pohdin luovuttamista, mutta sain valmistakin aikaan,  sukka odottikin kärkeä vailla lattialla pari viikkoa...

Tykkään mallista aivan hurjan paljon, joten enköhän ota kohta puikoille toisetkin; langaksi valitsen kuitenkin varmaan ohuemman Nallen :)

Valkoiset palmikot vol. 2

Kuka voisikaan vastustaa suuria, leveitä palmikkokuvioita? En ainakaan minä. Ja kun niille on ottajia, niin niitähän tehdään!

Lanka: Novita seiskaveikka (103g)

Puikot: sukkapuikot 3mm

Samanlaiset sukat siis kuin nämäkin, nyt vain siskon jalkaan tehtynä :) Ja ristiinvahvennettu kantapää, tietysti!

Onni on hyvä sukkamalli!

Kesämekko

Keväällä innostuin kulkemaan kangaskaupoissa ja haaveilin kesämekoista. Siis hurjasta määrästä erilaisia kepeitä hepeneitä. Löysin kirppikseltäkin tuunattavia mekkoja, mutta himo iski ja niinpä syntyi seuraavanlainen kokeilu..

Älkää välittäkö naamasta ja hassusta tukasta :) Mekkoon siis: se on yhdistelmä ihanasta Nanson tunikasta (yläosa) ja Anttilasta hommatusta mukavasta leveähelmaisesta mekosta. Sen kummempia kaavoja ei ollut ja koko tekel on hurautettu kokoon saumurilla, jota nyt tänä kesänä opettelin enemmänkin käyttämään :) Helpottaa vähän trikookankaiden ompelua! Kangas löytyi Eurokankaan palalaarista kuviotrikoiden joukosta.

Kaula-aukon kanssa tuli vastaan suurimmat ongelmat; en ole koskaan osannut niitä tehdä. Päädyin ottamaan taas mallia vanhoista ostetuista vaatteista. Leikkasin samasta mekon kankaasta kaarokkeet (?) ja silitin niihin tukikankaan. Ompelin oikeat puolet vastakkain palat kiinni mekkoon ja käänsin nurjalle puolelle. Näyttää ihan siistiltä näin korkeammassa ja leveämmässä pääntiessä. Alushameena toimii ostettu suuri toppi, jonka olen kaventanut joskus kevättalvella. Siitä piti tulla ihan mekko, mutta olen päätynyt käyttämään sitä kaikkien tänä kesänä pitämieni mekkojen alla :D Hyvin toimii eikä näy ainakaan läpi! (ja pidentää vähän helmaa, heh..)

Paljon oli suunnitelmia (ja kankaita hups!) muihinkin mekkoihin, mutta tähän taisi jäädä tämän kesän kokeilut..

Mustavalkoista Muumia

Olen viettänyt koko kesän töitä tehden kotopuolessani eteläisemmässä Suomessa ja siitä johtuen kaikki askartelutarvikkeeni ovat reilun 400km päässä. Olin kuitenkin kesäkuun alussa kaukonäköinen ja otin matkaani muutamia valkeita korttipohjia ja kyniähän nyt löytyy joka paikasta. Niinpä tarpeen vaatiessa pystyin äkkiä sutaisemaan jonkinlaisen kortin :) Homma toimi hienosti ja kusti polki kortin takaisin kämppikseni tykö.

Tässä vielä villiintyneet Samettikukkamme, jotka alkukesästä istutin kukkapenkkiin. Tänä pari räjähti käsiin, yksi jäi kitukasvuisemmaksi. Ja nyt paria viikkoa myöhemmin ovat kasvaneet muuten vielä entisestäänkin :)

Villakangastakin uusi elämä

"1. Tuo mukanasi ryhmätilanteeseen jokin itse suunnittelemasi ja toteuttamasi käsityötuote, joka on tehty tekstiilimateriaaleista."

Näin kuului ennakkotehtävän ohje. Pienen pohdinnan jälkeen suuntasin nokkani kohti Kuopion kirpputoreja, ostin villakangastakin hintaan 3,50€, kävin Napissa&Nauhassa ja ostin hihnan. Sisävuorikangas jo valmiiksi hommattua Tildaa ja lukkokehyskin jo varastoista. Edullista ja mielenkiintoista, materiaali oli ihana.

Napit ovat takin alkuperäiset, en niitä tohtinut ruveta vaihtamaan, kun sopivat kehykseen niin hyvin. Pyrin yksinkertaiseen ja monikäyttöiseen tuotteeseen, jossa yhdistyisi kierrätetty ja uusi materiaali. Pääsin tietysti vain virheiden kautta valmiiseen työhön, mutta ilmeisesti vieläkin näkyvät virheet eivät ketään haitanneet. Pääsi käyttöönkin asti!

Ennakkotehtävä teki tehtävänsä ja koulun ovi avautui. Sitten joskuspa minustakin tulee yliopisto-opiskelija, kunhan saan ensin toiset paperit käteen :)

//Ainiin! Kuvausjonossa odottaa piiitkä liuta käsitöitä ja muuta mukavaa, kunhan sitä listaa jaksaisin vain lyhentää!

Juoksuvyö? Vyölaukku? Juoksuvyölaukku?

Pääsette taas nauttimaan ihanista kännykkäkuvista! Laiska on se, joka ei jaksa kantaa parempaa kameraa lenkeillä matkassa :D

Inspiraatio siis kuitenkin iski, kun näin joskus tämän postauksen. Olin pitkään jo pohtinut, että miten kesällä kuljetan puhelinta matkassa, kun lenkkivaatteissa ei ole ainuttakaan taskua. Niinpä sitten kaivelin äidin varastoista vähän tarvikkeita ja ompelin itselleni omanlaisen spibeltini.

Koska olen tyttömäinen tyttö, niin pitihän siinä olla vähän väriä. Ensimmäinen kokeilu, joka oli täysin musta, meni vanhemmalle siskolle käyttöön. Sain tehdä sitten itselleni paremman ja hienomman ;) Vetoketjun pituus n. 15cm (joku äidin vanha vetoketju..).

Juoksuhousut eivät oikein nyt imartele muotojani, mutta kai tästä käsityksen saa. Vyön saa kiristettyä lantiolle (tai vyötärölle) niin tiukasti, ettei se ainakaan kävellessä liiku mihinkään. Juostessa sitä pitää kiristää vähän enemmän, että se pysyy paikoillaan. Lukon on äiti leikannut hihnoineen talteen vanhastan Dakine-merkkisestä repusta ja nauhat olivat juuri sopivan mittaiset, että ne menivät lantioni ympäri. Lukko ei aukea itsestään, eli aika turvallisin mielin tuon kanssa saa jolkotella.

Tästä vyöstä on kyllä otettu jo suuri hyöty irti, se on parhaimpia kavereitani aamulenkeilläni :) Eipä tarvitse kannella puhelinta kädessä ja kuulokkeiden kanssakin tämä on kätevä pussukka!

Robin the Hood

Koska ihminen ei ole koskaan liian vanha leikkimään, piti kaverini fantasia-aiheiset synttärit. Sinne piti tietysti pukeutua teeman mukaan (eikä fantasiaa määritelty mitenkään...), joten päädyin jonkun mutkan kautta Robin Hood -tyyppiseen asuun, tai ehkä paremminkin eränkävijään.

Luulin löytäväni äidin kangasvarastoista jotain käyttökelpoista, mutta en löytänytkään. Siispä suuntasin nokkani kohti Eurokangasta päivää ennen juhlia ja sain hyvin hyödynnetyksi -20% alennuksen, joka kaikista kankaista annettiin :) Mukaan tarttui metrin pätkä vihreää huppua varten ja ruskeaa puuvillakangasta säärystimiin ja käsisuojiin.

Hupun toteutin ilman minkäänlaisia kaavoja, vaikka vähän mallia otinkin hupun muotoon hupparista. Leikkasin huppuosan kaksinkertaisena ja kauluskappaleen kokopyöreänä loppukankaasta. Juuri riitti metrin pätkä siis loistavasti :) Säärystimiin otin kangasta vain 50cm ja leikkasin kaikki osat kaksinkertaisina, jotta "suojat" olisivat tukevammat.

Asu oli melkoinen menestys, sai ainakin paljon kehuja :D Mekko hupun alla on H&M:ltä viime kesänä ostettu joku lepare ja pitkähihaisen paidan sijaa toimittaa sukkahousut kuten myös ihan housujen osaa. Kyllä sitä kummasti saa hauskoja ideoita, kun vähän pohtii :) Aikaa ompeluun ei mennyt paljoakaan, kun mahdollisimman helpolla yritin itseni päästää (eli kaikkie reunat on melkeinpä huolittelematta ja ruskeat osat on vain siksakattu ympäri ja jätetty reunat taittamatta sen kummemmin!)

Arkikuvahaaste

Tein tämän naamakirjassa, mutta koska ainakin itse nautin haasteesta aika lailla ja tykkään katsoa ja lukea muiden haastepostauksia, ajattelin jakaa omat haasteeseen jakamani kuvat kanssanne :)

1/5. Löysin kämpän vierestä luonnonsuojelualueen ja 8km edestä käveltävää. Suits:n 2. tuotantokausi menossa. Ihana Harvey!

2/5. Olin koulussa ja odotin bussia. Eksyin metsään ja löysin maailman kauneimman paikan. Hymystä kenties huomaa, että tämä päivä oli varsin onnistunut.

3/5. Ok, tästä saa nyt kuvan, että jaksan olla reipas joka päivä, vaikka todellisuudessa illat menee aika lailla telkkarin ääressä maaten, mutta sehän nyt olisi ihan tylsää kuvattavaa, joten kerron vain, että tein koulussa patonkia ja tutustuin taas lenkkipolun outoihin mutkiin. Ja eksyin metsän puolelle.

  
4/5. Aamupäivä leipomolla. Joku oli ostanut kalliit kärkitossut ja myi niitä nyt pilkkahintaan kirpparilla. Laskin bussimatkalla näkemiäni haalareita ja bussikuski päätti nähneensä tarpeeksi kännisiä ihmisiä tälle päivälle, vaikka kello oli vasta puoli neljä iltapäivällä. Loppuillan istunkin InterCityssä ja luen VAKAVAa. Muka.

5/5. Katsoin ja ihmettelin pikkuveikan pelaamista aamusta. Äitin kanssa tehtiin munkkeja (tai siis... äiti teki suurimman osan työstä) ja söin niitä vatsani täyteen. Illalla autoilin Helsinkiin ja takaisin ja nyt istun loppuillan saunanraikkaana netissä jee.

  

Kun käsityöt ei innosta...

...käyn metsässä eksymässä. Sen mahdollistaa kämpän vierestä löytynyt luonnonsuojelualue, joka pitää sisällään kilometreittäin pieniä polkuja ja saman verran mäkien nousemista ja laskemistakin.

Siellä on paikkoja, joista näkee kilometreittäin vaaroja ja järviä. Sieltä näkee läheiset mäet ja vielä niiden taaksekin.

Sieltä näkee auringonlaskun ja tuntee tuulen, kuulee linnut ja ehkä liikenteenkin. Mutta on silti niin luonnon keskellä, että sen puhtaammaksi ei itseään voisi tunteakaan.

PS. Tämä oli puhtaasti Instagram-päivitys. Tein virheen, ja jätin järkkärini toisaalle ja viime päivien retkiä on päässyt ikuistamaan iPhone. Kuvat eivät tee oikeutta näille maisemille, jotka tosiaan pääsen näkemään vain muutaman kilometrin kävelemisen palkkiona.

Onnitteluja

Aika harvoin iskee inspiraatio, mutta silloin kun se iskee, niin tiedän tarkalleen mitä tehdä :)

Penny Blackin leimojen innoittamana ja yksinkertaisuuden lumoamana syntyi tällaisia. Ylin kortti meni siskolle valmistujaiskortiksi, sisäpuolelle tuli ihanan lapsellinen tervehdys :D Harvoin osaan hyödyntää washiteippejä kortteilussa, joten tuli sellainenkin nyt kokeiltua.

Massalla mässäilyä

Ostin cernit massaa joskus taannoin (kyllä, olen hyvä ostamaan juttuja varastoon ja sitten muistamaan ne joskus vuoden päästä!), eikä siitä ole monista inspiraatiopuuskista huolimatta syntynyt vielä tähän mennessä mitään. Paitsi nyt.

Kun tämä tuli uunista, kämppis kyseli, että "voiko ton syödä?". Ei voi, vaikka hyvältä se näyttääkin :D Tämä meni siskolle koruksi/avaimenperäksi/whatevs, valmistujaislahjana edellisen postauksen pussukan sisällä.

Lisäksi tein muutamat ketut. Näistä tuli ihan älysuloiset ja sain niihin koukutkin jo laitettua, mutta vielä ovat pysyneet piilossa muiden katseilta :) Jospa sitä taas oppisi kuitenkin koruja käyttämään.

Paiston jälkeen vasta tajusin, että ketuista tuli koko-oransseja; valkoinen hännänpää puuttuu :) Mutta eipä tuo taida menoa haitata!

Lukkokehyspussukka

Kun tajusin, että minulla ei oikeastaan ole varaa hommata siskolle valmistujaislahjaksi mitään ihmeempää, muistin luvanneeni hänelle joskus lukkokehyspussin, kun sinne asti pääsisin, että sellaista jaksaisin yrittää tehdä. Lukkokehykset olivat marinoituneet jo jonkun aikaa jossain askartelukamppeiden joukossa, kunnes viimein fuusioituivat halvalla ostettujen Tilda-kankaiden kanssa :)

Siskolta vain tiedustelin, josko kirjavasta joukosta kankaita löytyisi se lemppari ja niinpä päädyin näihin.

Lukkokehyspussin ompelu oli äärettömän helppoa Pientä kivaa -blogista löytyneiden ohjeiden mukaan :) Onneksi kehykseni olivat vielä juurikin tuota samaa kokoa, kuin ohjeessa, joten tämän helpommaksi ei homma voisi mennäkään!

Siskokin oli tyytyväinen ja itse pääsin vihdoin kokeilemaan jotain kauan mietittyä. Varastossa on vielä parit pienet kehykset ja yhdet laukkuun. Kun vain parhaimmat kankaat löytäisi...

Kiitoksia

Olin vuoden alusta pari kuukautta rakkaiden isovanhempieni hellässä hoidossa työssäoppimisjaksoni aikana ja nyt, kun sieltä olen palautunut takaisin, halusin jotenkin muistaa heitä tästä ajasta. Niinpä väänsin (tietysti) kortin ja "koristelin" pienen tiskirätin (tiedän; kuinka ajattelevaista!).

Kuva korttiin on leikelty vanhasta Martta Wendelinin (<3) kalenterista, joista leikkelen muutenkin kaikki kuvat talteen :) Ovat melko kauniita, kun seinälle keräilee.

Kun mietin mummolaa, mieleeni nousee muisto mummon keittiön seinällä olleesta pienestä seinätaulusta. Siinä luki "Eilan keittiö on kodin" ja siinä oli sydän perässä. Lienee muillekin tuttu sellainen :) Jossain vaiheessa se kuitenkin sieltä katosi, mutta halusin jotenkin herättää muidenkin muisteluita tällä vähän samantyyppisellä tekstillä. Pienenä taulu herätti minussa ihmetystä, kun en oikein ymmärtänyt, että sydän on tavallaan osa sitä asiaa! Melkein herätti ärsytystä tällaisessa pienessä pilkunviilaajassa lauseen epätäydellisyys.

Samalla piirtelin tämän toisenkin. Tiskirätit on hommattu aikoinaan Presentosta, Turusta ja viimein pääsivät käyttöönkin. Piirretty kangastusseilla sellaisen piirtolevyn mukaan :)