Villakangastakin uusi elämä

"1. Tuo mukanasi ryhmätilanteeseen jokin itse suunnittelemasi ja toteuttamasi käsityötuote, joka on tehty tekstiilimateriaaleista."

Näin kuului ennakkotehtävän ohje. Pienen pohdinnan jälkeen suuntasin nokkani kohti Kuopion kirpputoreja, ostin villakangastakin hintaan 3,50€, kävin Napissa&Nauhassa ja ostin hihnan. Sisävuorikangas jo valmiiksi hommattua Tildaa ja lukkokehyskin jo varastoista. Edullista ja mielenkiintoista, materiaali oli ihana.

Napit ovat takin alkuperäiset, en niitä tohtinut ruveta vaihtamaan, kun sopivat kehykseen niin hyvin. Pyrin yksinkertaiseen ja monikäyttöiseen tuotteeseen, jossa yhdistyisi kierrätetty ja uusi materiaali. Pääsin tietysti vain virheiden kautta valmiiseen työhön, mutta ilmeisesti vieläkin näkyvät virheet eivät ketään haitanneet. Pääsi käyttöönkin asti!

Ennakkotehtävä teki tehtävänsä ja koulun ovi avautui. Sitten joskuspa minustakin tulee yliopisto-opiskelija, kunhan saan ensin toiset paperit käteen :)

//Ainiin! Kuvausjonossa odottaa piiitkä liuta käsitöitä ja muuta mukavaa, kunhan sitä listaa jaksaisin vain lyhentää!

Kierrätyskoru

Vaikka vuosi vaihtuikin, ajattelin tuoda eteenne jotain viime vuodesta. Nimittäin viime kesän lempikoruni; kierrätyskoru rikkinäisistä kuulokkeista. Tai ennemminkin niiden johdoista.

Käsissäni oli yhdet hajonneet Applen nappikuulokkeet. Ne menivät saksilla napsimalla helposti kappaleiksi ja tulos oli tämä:

Solmu on Carrick Bend Mat, johon hyvä ohje löytyy täältä. Innoitus koruun löytyy täältä.

Mutta älkää peljätkö, ei blogini tulevaisuudessa siirry nyt täysin vanhojen muisteluun, vaan uusia ideoita ja tuloksiakin tullaan täällä esittelemään lähiaikoina, kunhan saan itseni taas päiväjärjestykseen!

Siihen asti; hyvää uuden vuoden alkua!

Sytykeruusuja

Tulevaa joulua tullaan viettämään koko lähisuvun kesken, joten erilaisia lahjoja on tullut mietittyä vähän jokaiselle. Johan tässä saa kohta jo kiirehtiäkin :)

Meidän ihanat isovanhemmat hoitelee suvun kesämökkiä, johon kuuluu tietysti takkakin. Niinpä siskolle tuli mieleen, että sytykeruusut olisivat ehkä hauska ja mielenkiintoinen lahjaidea isovanhemmille. Heille tämä tuskin on kovin tuttu juttu, eikä se sitä ollut meillekään. Niinpä jouduimme turvautumaan äärettömän hyviin ohjeisiin, jotka löytyivät täältä (kiitos Anna!). Rupesimme keräilemään sitten tykötarpeita ja kynttilänjämiä ja suuria munakennojahan kahdesta taloudesta löytyi ihan kiitettävästi.

Näpertely oli hauskaa, eikä aikaakaan mennyt kovin kauaa :D Kärsimättömiä olimme vain steariinin sulattamisessa; käytimme myös vesihaudetta, kuten ohjeessa, koska askarteluun tarkoitettua kattilaa ei meiltäkään löytynyt, sopiva lasipurkki kuitenkin. Homma kuitenkin onnistui silläkin varustuksella!

Upotimme ruusut steariiniin vain kerran neljää kokeilua lukuunottamatta; ne upotimme kahteen kertaan. Lopputulos oli kuitenkin niin ruma (voi kärsimättömyys!), että päädyimme jättämään ruusut parhaimmilleen, eli vain yhden steariinikerroksen alle.

Ja koska isoveikka niin ihmetteli, että miten ruusut toimivat vai toimivatko ollenkaan, niin pitihän sitä kokeilla. Juttu vaan on se, että meillä ei sitä takkaa ole! Mutta onneksi käytössä on oma piha ja tulitikut, joten kokeiluhan onnistui:

Oikealla kaksi kertaa upotettu steariini, vasemmalla kerran. Kaksi kertaa upotettu syttyi heikommin ja paloi kauemmin!

Pakko myöntää, että melkoinen katku ja musta savu niistä tuli, eli en tiedä miten hyvin osaavat käyttäytyä oikeassa takassa. Kauniita ne kuitenkin ovat ihan katsellakin, joten tuskin ne huonokaan lahja on :) Ja mitä vikaa kierrätyksessä?

Enää pohditaan sitä, miten esillepano tehdään. Miten ruusut kestävät melkein 700km matkan paketissa?

//Ja kuvaa marraskuun viimeisen lumipyrystä:

Tulipahan vaan aika lailla lunta...