Meidän ihanat isovanhemmat hoitelee suvun kesämökkiä, johon kuuluu tietysti takkakin. Niinpä siskolle tuli mieleen, että sytykeruusut olisivat ehkä hauska ja mielenkiintoinen lahjaidea isovanhemmille. Heille tämä tuskin on kovin tuttu juttu, eikä se sitä ollut meillekään. Niinpä jouduimme turvautumaan äärettömän hyviin ohjeisiin, jotka löytyivät täältä (kiitos Anna!). Rupesimme keräilemään sitten tykötarpeita ja kynttilänjämiä ja suuria munakennojahan kahdesta taloudesta löytyi ihan kiitettävästi.
Näpertely oli hauskaa, eikä aikaakaan mennyt kovin kauaa :D Kärsimättömiä olimme vain steariinin sulattamisessa; käytimme myös vesihaudetta, kuten ohjeessa, koska askarteluun tarkoitettua kattilaa ei meiltäkään löytynyt, sopiva lasipurkki kuitenkin. Homma kuitenkin onnistui silläkin varustuksella!
Upotimme ruusut steariiniin vain kerran neljää kokeilua lukuunottamatta; ne upotimme kahteen kertaan. Lopputulos oli kuitenkin niin ruma (voi kärsimättömyys!), että päädyimme jättämään ruusut parhaimmilleen, eli vain yhden steariinikerroksen alle.
Ja koska isoveikka niin ihmetteli, että miten ruusut toimivat vai toimivatko ollenkaan, niin pitihän sitä kokeilla. Juttu vaan on se, että meillä ei sitä takkaa ole! Mutta onneksi käytössä on oma piha ja tulitikut, joten kokeiluhan onnistui:
Oikealla kaksi kertaa upotettu steariini, vasemmalla kerran. Kaksi kertaa upotettu syttyi heikommin ja paloi kauemmin!
Pakko myöntää, että melkoinen katku ja musta savu niistä tuli, eli en tiedä miten hyvin osaavat käyttäytyä oikeassa takassa. Kauniita ne kuitenkin ovat ihan katsellakin, joten tuskin ne huonokaan lahja on :) Ja mitä vikaa kierrätyksessä?
Enää pohditaan sitä, miten esillepano tehdään. Miten ruusut kestävät melkein 700km matkan paketissa?
//Ja kuvaa marraskuun viimeisen lumipyrystä:
Tulipahan vaan aika lailla lunta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti