30. syyskuuta 2015

Elonkorjuu

Tiedättekö päättelemisen inhottavuuden? Tällä kertaa se meni niin pitkälle, että 5 langanpätkää saivat odotella päättelyään reilun puoli vuotta. Huivi oli jopa pingotettu valmiiksi, mutta sitten unohtunut jonnekin lankalaatikkoon. Nyt kaivelin laatikkoa läpi etsien samalla lankoja ehkä uuteen huiviin, törmäsin tähän. Enpä siis tarvitsekaan uutta huivia!


Lanka: 7-veljestä (218g) IHANAT VÄRIT!
Puikot: Ei hajuakaan. 4,5mm pyöröt ehkä? Tai ehkä 5,5?


Rakastan näitä värejä! Ihanan syksyiset ja maanläheiset. Vielä kun tekisi samoista väreistä ihanat paksut lapaset... Olisikohan viimein aika uskaltaa kokeilla sitä kirjoneuletta? Se kuulostaa niin hankalalta, että olen luovuttanut jo ennen yrittämistä...


Täällä pohjoisessa on syksykin jo pitkällä. Johan se on aika kaivellakin paksumpaa päälle. Kuvien taustalla auringonpaisteessa komeilee tämän maatilan vanha tupa ja viimeisessä kuvassa ihanaihana järvi.

21. syyskuuta 2015

Helmineulesukkaset


Näin jossain blogissa äärettömän kauniit ja äärettömän suloiset helmineulepintaiset sukat. Lähdimme ajelemaan isännän kanssa kohti etelää, edessä 9 tuntia istumista. Ja sen yhden ainoan kerran koskaan ikinä unohdin ottaa kutimet matkaan. Pysähdyimme heti ensimmäiselle kaupalle, joka sattui olemaan Tokmanni ja sieltä nappasin mukaani 4 tarjouskerää seiskaveikkaa ja kolmosen puikot. Siitä se sitten lähti, mututuntumalla ja ensimmäinen liian suuri yritys purkamalla.


Sukat ovat äärettömän yksinkertaiset, mutta niin syötävän suloiset. En ole kehdannut edes vielä jalkaan pistää...


Loppuun vielä Ossi, joka esittää, ettei ole ikinä koskaa maistellut maton reunaa. (Maton, joka vihdoin viimein uskallettiin pistää lattialle! Eikä se ole saanut päällensä edes yhdenyhtä pissinlirausta! Vähän on pitänyt matonkulmaa maistella, mutta kun kiellettiin se pennulta niin useaan otteeseen, niin sekin tyssäsi alkutekijöihinsä. Nyt on koko pitkänpitkä käytävä yhtä mattoa!)