29. huhtikuuta 2014

Kun käsityöt ei innosta...

...käyn metsässä eksymässä. Sen mahdollistaa kämpän vierestä löytynyt luonnonsuojelualue, joka pitää sisällään kilometreittäin pieniä polkuja ja saman verran mäkien nousemista ja laskemistakin.


Siellä on paikkoja, joista näkee kilometreittäin vaaroja ja järviä. Sieltä näkee läheiset mäet ja vielä niiden taaksekin.



Sieltä näkee auringonlaskun ja tuntee tuulen, kuulee linnut ja ehkä liikenteenkin. Mutta on silti niin luonnon keskellä, että sen puhtaammaksi ei itseään voisi tunteakaan.


PS. Tämä oli puhtaasti Instagram-päivitys. Tein virheen, ja jätin järkkärini toisaalle ja viime päivien retkiä on päässyt ikuistamaan iPhone. Kuvat eivät tee oikeutta näille maisemille, jotka tosiaan pääsen näkemään vain muutaman kilometrin kävelemisen palkkiona.

3 kommenttia:

  1. Huippuhienoja maisemia, sanonta "silmä lepää" osuu näissä niin oikeaan. Miks ei sielukin :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä siellä sielu lepäsi, kun tuuli humisi mukavasti korvissa :) Hymy oli varmasti melkoisen leveä! Kyllä sitä saa olla tyytyväinen, että saa tällaisia maisemia ihailla.

      Poista