Villakangastakin uusi elämä

"1. Tuo mukanasi ryhmätilanteeseen jokin itse suunnittelemasi ja toteuttamasi käsityötuote, joka on tehty tekstiilimateriaaleista."

Näin kuului ennakkotehtävän ohje. Pienen pohdinnan jälkeen suuntasin nokkani kohti Kuopion kirpputoreja, ostin villakangastakin hintaan 3,50€, kävin Napissa&Nauhassa ja ostin hihnan. Sisävuorikangas jo valmiiksi hommattua Tildaa ja lukkokehyskin jo varastoista. Edullista ja mielenkiintoista, materiaali oli ihana.

Napit ovat takin alkuperäiset, en niitä tohtinut ruveta vaihtamaan, kun sopivat kehykseen niin hyvin. Pyrin yksinkertaiseen ja monikäyttöiseen tuotteeseen, jossa yhdistyisi kierrätetty ja uusi materiaali. Pääsin tietysti vain virheiden kautta valmiiseen työhön, mutta ilmeisesti vieläkin näkyvät virheet eivät ketään haitanneet. Pääsi käyttöönkin asti!

Ennakkotehtävä teki tehtävänsä ja koulun ovi avautui. Sitten joskuspa minustakin tulee yliopisto-opiskelija, kunhan saan ensin toiset paperit käteen :)

//Ainiin! Kuvausjonossa odottaa piiitkä liuta käsitöitä ja muuta mukavaa, kunhan sitä listaa jaksaisin vain lyhentää!

Juoksuvyö? Vyölaukku? Juoksuvyölaukku?

Pääsette taas nauttimaan ihanista kännykkäkuvista! Laiska on se, joka ei jaksa kantaa parempaa kameraa lenkeillä matkassa :D

Inspiraatio siis kuitenkin iski, kun näin joskus tämän postauksen. Olin pitkään jo pohtinut, että miten kesällä kuljetan puhelinta matkassa, kun lenkkivaatteissa ei ole ainuttakaan taskua. Niinpä sitten kaivelin äidin varastoista vähän tarvikkeita ja ompelin itselleni omanlaisen spibeltini.

Koska olen tyttömäinen tyttö, niin pitihän siinä olla vähän väriä. Ensimmäinen kokeilu, joka oli täysin musta, meni vanhemmalle siskolle käyttöön. Sain tehdä sitten itselleni paremman ja hienomman ;) Vetoketjun pituus n. 15cm (joku äidin vanha vetoketju..).

Juoksuhousut eivät oikein nyt imartele muotojani, mutta kai tästä käsityksen saa. Vyön saa kiristettyä lantiolle (tai vyötärölle) niin tiukasti, ettei se ainakaan kävellessä liiku mihinkään. Juostessa sitä pitää kiristää vähän enemmän, että se pysyy paikoillaan. Lukon on äiti leikannut hihnoineen talteen vanhastan Dakine-merkkisestä repusta ja nauhat olivat juuri sopivan mittaiset, että ne menivät lantioni ympäri. Lukko ei aukea itsestään, eli aika turvallisin mielin tuon kanssa saa jolkotella.

Tästä vyöstä on kyllä otettu jo suuri hyöty irti, se on parhaimpia kavereitani aamulenkeilläni :) Eipä tarvitse kannella puhelinta kädessä ja kuulokkeiden kanssakin tämä on kätevä pussukka!

Robin the Hood

Koska ihminen ei ole koskaan liian vanha leikkimään, piti kaverini fantasia-aiheiset synttärit. Sinne piti tietysti pukeutua teeman mukaan (eikä fantasiaa määritelty mitenkään...), joten päädyin jonkun mutkan kautta Robin Hood -tyyppiseen asuun, tai ehkä paremminkin eränkävijään.

Luulin löytäväni äidin kangasvarastoista jotain käyttökelpoista, mutta en löytänytkään. Siispä suuntasin nokkani kohti Eurokangasta päivää ennen juhlia ja sain hyvin hyödynnetyksi -20% alennuksen, joka kaikista kankaista annettiin :) Mukaan tarttui metrin pätkä vihreää huppua varten ja ruskeaa puuvillakangasta säärystimiin ja käsisuojiin.

Hupun toteutin ilman minkäänlaisia kaavoja, vaikka vähän mallia otinkin hupun muotoon hupparista. Leikkasin huppuosan kaksinkertaisena ja kauluskappaleen kokopyöreänä loppukankaasta. Juuri riitti metrin pätkä siis loistavasti :) Säärystimiin otin kangasta vain 50cm ja leikkasin kaikki osat kaksinkertaisina, jotta "suojat" olisivat tukevammat.

Asu oli melkoinen menestys, sai ainakin paljon kehuja :D Mekko hupun alla on H&M:ltä viime kesänä ostettu joku lepare ja pitkähihaisen paidan sijaa toimittaa sukkahousut kuten myös ihan housujen osaa. Kyllä sitä kummasti saa hauskoja ideoita, kun vähän pohtii :) Aikaa ompeluun ei mennyt paljoakaan, kun mahdollisimman helpolla yritin itseni päästää (eli kaikkie reunat on melkeinpä huolittelematta ja ruskeat osat on vain siksakattu ympäri ja jätetty reunat taittamatta sen kummemmin!)

Arkikuvahaaste

Tein tämän naamakirjassa, mutta koska ainakin itse nautin haasteesta aika lailla ja tykkään katsoa ja lukea muiden haastepostauksia, ajattelin jakaa omat haasteeseen jakamani kuvat kanssanne :)

1/5. Löysin kämpän vierestä luonnonsuojelualueen ja 8km edestä käveltävää. Suits:n 2. tuotantokausi menossa. Ihana Harvey!

2/5. Olin koulussa ja odotin bussia. Eksyin metsään ja löysin maailman kauneimman paikan. Hymystä kenties huomaa, että tämä päivä oli varsin onnistunut.

3/5. Ok, tästä saa nyt kuvan, että jaksan olla reipas joka päivä, vaikka todellisuudessa illat menee aika lailla telkkarin ääressä maaten, mutta sehän nyt olisi ihan tylsää kuvattavaa, joten kerron vain, että tein koulussa patonkia ja tutustuin taas lenkkipolun outoihin mutkiin. Ja eksyin metsän puolelle.

  
4/5. Aamupäivä leipomolla. Joku oli ostanut kalliit kärkitossut ja myi niitä nyt pilkkahintaan kirpparilla. Laskin bussimatkalla näkemiäni haalareita ja bussikuski päätti nähneensä tarpeeksi kännisiä ihmisiä tälle päivälle, vaikka kello oli vasta puoli neljä iltapäivällä. Loppuillan istunkin InterCityssä ja luen VAKAVAa. Muka.

5/5. Katsoin ja ihmettelin pikkuveikan pelaamista aamusta. Äitin kanssa tehtiin munkkeja (tai siis... äiti teki suurimman osan työstä) ja söin niitä vatsani täyteen. Illalla autoilin Helsinkiin ja takaisin ja nyt istun loppuillan saunanraikkaana netissä jee.

  

Kun käsityöt ei innosta...

...käyn metsässä eksymässä. Sen mahdollistaa kämpän vierestä löytynyt luonnonsuojelualue, joka pitää sisällään kilometreittäin pieniä polkuja ja saman verran mäkien nousemista ja laskemistakin.

Siellä on paikkoja, joista näkee kilometreittäin vaaroja ja järviä. Sieltä näkee läheiset mäet ja vielä niiden taaksekin.

Sieltä näkee auringonlaskun ja tuntee tuulen, kuulee linnut ja ehkä liikenteenkin. Mutta on silti niin luonnon keskellä, että sen puhtaammaksi ei itseään voisi tunteakaan.

PS. Tämä oli puhtaasti Instagram-päivitys. Tein virheen, ja jätin järkkärini toisaalle ja viime päivien retkiä on päässyt ikuistamaan iPhone. Kuvat eivät tee oikeutta näille maisemille, jotka tosiaan pääsen näkemään vain muutaman kilometrin kävelemisen palkkiona.