Kun käsityöt ei innosta...

...käyn metsässä eksymässä. Sen mahdollistaa kämpän vierestä löytynyt luonnonsuojelualue, joka pitää sisällään kilometreittäin pieniä polkuja ja saman verran mäkien nousemista ja laskemistakin.

Siellä on paikkoja, joista näkee kilometreittäin vaaroja ja järviä. Sieltä näkee läheiset mäet ja vielä niiden taaksekin.

Sieltä näkee auringonlaskun ja tuntee tuulen, kuulee linnut ja ehkä liikenteenkin. Mutta on silti niin luonnon keskellä, että sen puhtaammaksi ei itseään voisi tunteakaan.

PS. Tämä oli puhtaasti Instagram-päivitys. Tein virheen, ja jätin järkkärini toisaalle ja viime päivien retkiä on päässyt ikuistamaan iPhone. Kuvat eivät tee oikeutta näille maisemille, jotka tosiaan pääsen näkemään vain muutaman kilometrin kävelemisen palkkiona.

Onnitteluja

Aika harvoin iskee inspiraatio, mutta silloin kun se iskee, niin tiedän tarkalleen mitä tehdä :)

Penny Blackin leimojen innoittamana ja yksinkertaisuuden lumoamana syntyi tällaisia. Ylin kortti meni siskolle valmistujaiskortiksi, sisäpuolelle tuli ihanan lapsellinen tervehdys :D Harvoin osaan hyödyntää washiteippejä kortteilussa, joten tuli sellainenkin nyt kokeiltua.

Massalla mässäilyä

Ostin cernit massaa joskus taannoin (kyllä, olen hyvä ostamaan juttuja varastoon ja sitten muistamaan ne joskus vuoden päästä!), eikä siitä ole monista inspiraatiopuuskista huolimatta syntynyt vielä tähän mennessä mitään. Paitsi nyt.

Kun tämä tuli uunista, kämppis kyseli, että "voiko ton syödä?". Ei voi, vaikka hyvältä se näyttääkin :D Tämä meni siskolle koruksi/avaimenperäksi/whatevs, valmistujaislahjana edellisen postauksen pussukan sisällä.

Lisäksi tein muutamat ketut. Näistä tuli ihan älysuloiset ja sain niihin koukutkin jo laitettua, mutta vielä ovat pysyneet piilossa muiden katseilta :) Jospa sitä taas oppisi kuitenkin koruja käyttämään.

Paiston jälkeen vasta tajusin, että ketuista tuli koko-oransseja; valkoinen hännänpää puuttuu :) Mutta eipä tuo taida menoa haitata!

Lukkokehyspussukka

Kun tajusin, että minulla ei oikeastaan ole varaa hommata siskolle valmistujaislahjaksi mitään ihmeempää, muistin luvanneeni hänelle joskus lukkokehyspussin, kun sinne asti pääsisin, että sellaista jaksaisin yrittää tehdä. Lukkokehykset olivat marinoituneet jo jonkun aikaa jossain askartelukamppeiden joukossa, kunnes viimein fuusioituivat halvalla ostettujen Tilda-kankaiden kanssa :)

Siskolta vain tiedustelin, josko kirjavasta joukosta kankaita löytyisi se lemppari ja niinpä päädyin näihin.

Lukkokehyspussin ompelu oli äärettömän helppoa Pientä kivaa -blogista löytyneiden ohjeiden mukaan :) Onneksi kehykseni olivat vielä juurikin tuota samaa kokoa, kuin ohjeessa, joten tämän helpommaksi ei homma voisi mennäkään!

Siskokin oli tyytyväinen ja itse pääsin vihdoin kokeilemaan jotain kauan mietittyä. Varastossa on vielä parit pienet kehykset ja yhdet laukkuun. Kun vain parhaimmat kankaat löytäisi...

Kiitoksia

Olin vuoden alusta pari kuukautta rakkaiden isovanhempieni hellässä hoidossa työssäoppimisjaksoni aikana ja nyt, kun sieltä olen palautunut takaisin, halusin jotenkin muistaa heitä tästä ajasta. Niinpä väänsin (tietysti) kortin ja "koristelin" pienen tiskirätin (tiedän; kuinka ajattelevaista!).

Kuva korttiin on leikelty vanhasta Martta Wendelinin (<3) kalenterista, joista leikkelen muutenkin kaikki kuvat talteen :) Ovat melko kauniita, kun seinälle keräilee.

Kun mietin mummolaa, mieleeni nousee muisto mummon keittiön seinällä olleesta pienestä seinätaulusta. Siinä luki "Eilan keittiö on kodin" ja siinä oli sydän perässä. Lienee muillekin tuttu sellainen :) Jossain vaiheessa se kuitenkin sieltä katosi, mutta halusin jotenkin herättää muidenkin muisteluita tällä vähän samantyyppisellä tekstillä. Pienenä taulu herätti minussa ihmetystä, kun en oikein ymmärtänyt, että sydän on tavallaan osa sitä asiaa! Melkein herätti ärsytystä tällaisessa pienessä pilkunviilaajassa lauseen epätäydellisyys.

Samalla piirtelin tämän toisenkin. Tiskirätit on hommattu aikoinaan Presentosta, Turusta ja viimein pääsivät käyttöönkin. Piirretty kangastusseilla sellaisen piirtolevyn mukaan :)